Kevätvuohenjuuren kukintaa odotan hartaasti joka kesä, vaikka en edes ole erityisemmin keltaisten kukkien ystävä. Jotenkin se on saanut minut valloitettua puolelleen runsaalla, pirtsakalla kukinnallaan ja helppohoitoisuudellaan.
Minä jaksan ihailla myös tämän perennan sitkeyttä, se kasvaa nätisti huonommassakin maassa ja minullakin puun juurelle hylkäämäni jakotaimet lähtivät kasvamaan omia aikojaan ilman, että istutin niitä edes maahan. Hallitsemattomasti tämä ei kuitenkaan leviä vaan kasvaa säännöllisen muotoisena noin 50cm korkeana puskana.
Yksi pörriäinenkin sentään eksyi kuvaan, hiljaista on ollut sillä rintamalla, lieneekö syynä kylmät säät.