Herttavuorenkilpi taitaa olla sellainen perenna jota ei kovinkaan moni varsinaisesti ihaile ja halaja omaan pihaan, mutta kuitenkin se on tuttu näky vähän joka puolella.
En itsekkään varsinaisesti ilosta kiljunut kun se pihasta löytyi kun tähän taloon muutettiin ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tuo lähtee ilman muuta hävitykseen. Onneksi kasvia ei ollut kuitenkaan istutettu mihinkään pihan paraatipaikalle ja se jäi unohduksiin moniksi vuosiksi pihan perälle.
Olisikohan tästä ollut pari vuotta aikaa kun päätin, että nyt se lähtee. Kaivoin juurakkoa ylös ja ajoin trimmerillä sitä pois ja sitkeästi se aina vaan nousi maasta uudelleen. Kasvi oli ollut täysin hoitamatta oman onnensa nojassa vuosia ja huomasin, että uusi kasvava kasvusto onkin paljon paremman näköistä kuin vanha oli. Sitten päätinkin antaa rassukalle armahduksen. Jos se noin sinnikkäästi jaksaa kasvaa tontin huonoimmassa paikassa, niin olkoon sitten, eipä siitä kuitenkaan mitää haittaa ole.
Siihen herttavuorenkilven suosio varmasti perustuukin, se kasvaa sielläkin, missä mitään muuta ei oikein saa kasvamaan, eikä se vaadi kauheasti hoitoa.
Kuten kuvissa näkyykin, niin aika hoitamatta tämä on minulla edelleenkin ja heiniä kasvaa tuolla seassa, mutta ehkä tänä kesänä voisin antaa sille vähän rakkautta ja kitkeä ja kattaa tuota aluetta.